Following the White Rabbit: Reissuja luonnon helmaan

Ollaan tehty pari päiväreissua Villen kanssa tässä kuluneen viikon aikana. Ensimmäinen sijoittui Hunter Valleyn viinitiloille ja toinen Blue Mountains National Parkkiin.

Keskiviikkona lähdimme aikaisin aamulla bussiin, joka ajoi kolme tuntia Sydneystä Hunter Valleyhyn. Hunter Valleyssa on paljon hiilikaivoksia, mutta myös ihania viinitiloja. Muun muassa Lindeman's viinit tulevat Hunter Valleysta. Jotkut viineistä eivät mene ollenkaan myyntiin edes Sydneyn ravintoloihin, vaan myydään pelkästään viinitilojen Cellar Door -myymälöistä. Kävimme kolmella eri viinitilalla ja lisäksi Hunter Valleyn kylässä päivän aikana. Lisäksi bussi pysähtyi pienemmällä viininmaistelupaikalla, jossa maistoimme yhtä ehtoollisviinin makuista jälkkäriviiniä.

Viinitarha

Ensimmäisenä menimme Lindeman's viinitilalle. Kaksi tyttöä piti esittelyn viineistä ja maistelimme erilaisia punkkuja, valkkareita ja makeita jälkkäriviinejä juuston ja keksien kera. Tykkäsin erityisesti Eliza's Ten -viinisarjasta, joista ehdoton suosikki oli tosi raikas ja kivasti makea jälkiruokavalkkari nimeltä Matilda's Dream. Se oli Moscato viinirypäleistä ja ostettiin yksi pullo kotiin vietäväksi. Etikettikin oli tosi söpö :) Esittelijätytöt ehdotti juotavaksi sitruunakakun kanssa. Eliza's Ten sarjan jokainen viini on saanut nimensä Eliza Lindemanin kymmenen lapsen mukaan ja Matilda's Dream -pullon takana on lyhyt kuvaus kyseisestä tyttärestä ja etiketissä on myös söpö piirros.

Lindeman's Cellar Door

Lindeman's

Ammattina Pro

Eliza's Ten

Toinen viinitila oli Hermitage Road Cellars, jossa kävimme lähemmin katselemassa viinirypäleitä. Rypäleet kasvavat vielä melkoisesti ja ne poimitaan yöllä maaliskuussa. Katsoimme videon punkun ja valkkarin tekemisen eroista. Suurin ero oli, että punaviiniin lisätään hiiva ennen kuorien ja muun roskan pois siivilöimistä, kun valkoviiniin hiiva lisätään vasta siivilöimisen jälkeen. Punaviinin rypäleissä maku on yleensä kuoressa. Punaviinin annetaan myös maustua tammitynnyrissä yleensä. Saimme eteemme lounaalla lasin Shiraz-punaviiniä ja Semillon-valkoviiniä, joiden kera tarjottiin kumpaankin sopivia erilaisia ruokia tapas-tyyliin. Tarjolla oli muunmuassa kana-caesar salaattia valkkarin kanssa ja tomaattipastaa punkun kanssa.

Viinirypäleitä vielä kasvamassa. Shiraz-punaviiniä muistaakseni.

Ruokalista ja ohjeet viinin juomiseen

Kolmas viinitila, McGuigan wines, tarjosi noin kymmenen erilaista maistiaista. Tästä etenimme Hunter Valleyn kylään, josta löysimme ihanan suklaapuodin, jossa myytiin kultahipuilla koristeltua mansikkasuklaata ja suklaapäällysteisiä vaahtokarkkeja ja mansikoita. Ostettiin suklaapäällysteisiä kahvipapuja kotimatkalle.

Viinitynnyreitä, McGuigan Wines

Perjantaina otimme junan kohti Blue Mountains National Parkia. Junamatka kesti reilu 2 tuntia Katoomban kylään, josta kävelimme ensin kaksi kilometria (emme ottaneet kallista turistibussia) Scenic Worldiin. Scenic worldissä pääsi ajelemaan yli 50 asteen kaltevaa junaa alas vuorta, kaapelivaunulla takaisin ylös ja lasipohjaisella Skywaylla laakson yli. Siitä jatkoimme kävellen ihanaa vuoristopolkua kohti Echo Pointia, missä voi tähystää kallioita nimeltä The Three Sisters. Blue Mountains on saanut nimensä Eukalyptuspuiden siniseksi värjäämistä laaksoista.

Kävelimme melkein 900 porrasta alas Three Sistersistä ensimmäisen kyljelle keikkumaan ja kunto loppui useaan otteeseen jyrkkiä portaita takaisin ylös kävellessä. Olimme tässä vaiheessa ihan naatteja, mutta päätettiin vielä kävellä kolme kilometriä sademetsäpolkua Leura Cascadesille ja sieltä pari kilometria Leuran juna-asemalle. Juna oli tietenkin juuri mennyt, mutta hyvä niin, sillä aikaa jäi sopivasti yhdille reissuoluille. Maistui hyvältä yli 10 kilometrin patikoinnin jälkeen!